Hello kaikille! Tässä alottelen kirjoittamaan Evelynien ihan ekaa osaa. En ole mikään kauheen kokenut tarinoiden tekijä, enkä myöskään ole kovin hyvä kirjoittaja tai kuvien ottaja, mutta kaikista näistä kliseistä huolimatta, toivottavasti nautitte ja osa miellyttää teitä!
Ps. Haluaisin kehittäviä kommentteja teiltä rakkaat lukijat! :)
Oliver Evelyn teki vuokrasopimuksen vuokraisäntä Simeonin kanssa. Simeon vaikutti harvinaisen mukavalta vuokraisännältä. Oliverin ja Paloman kokemukset vuokraisännistä olivat aika karmaisevia. Heidän edellinen vuokraisäntänsä oli ottanut ylihintaista vuokraa, vaikka sopimuksessa oli lukenut aivan muuta. Lisäksi heidän edellinen vuokraisäntä oli ollut todella tympeä tyyppi.
Paloma ja Oliver Evelyn olivat päättäneet muuttaa kalliista Kaunialasta vähän halvempaan Belladonna Poukamaan. Eihän tämä kerrostalo kovin pramea paikka ollut, mutta parempi ja suurempi, kuin heidän vanha asuinpaikkansa Kaunialassa. Lisäksi täällä oli halvempaa, vaikka neliöitä oli enemmän. He saivat jopa makuuhuoneen ja kämpässä sijaitsi myös yksi erittäin pieni huone, jolle he eivät vielä olleet keksineet käyttöä.
Kerrostalon katolle johtivat portaat ja siellä olikin upeat näkymät Belladonna Poukamaan. Oliver päätti jäädä katolle syömään lounaansa, sillä sinne oli tuotu pöytä ja tuolit. Siellä oli myös grilli ja stereot. Joku heidän naapureistaan liittyi Oliverin seuraan. Naapuri esittäytyi Miljaksi, joka oli asunut tässä omien sanojensa mukaan hörskässä jo 5 vuotta.
Paloma ei juuri nyt kaivannut seuraa, joten hän söi ihan sisällä oman ruokapöytänsä ääressä. Hän hotki, sillä halusi äkkiä päästä sisustamaan uutta asuntoaan. Hän niin rakasti sisustamista ja kaikkea sellaista.
Paloma ja Oliver olivat aina viettäneet paljon aikaa yhdessä katsoen televisiota. Myös Paloma oli oppinut seuraamaan urheilua, koska hänen miehensä katsoi sitä niin paljon. He olivat olleet sentään 6 vuotta yhdessä ja olivat nyt 23-vuotiaita kumpainenkin. Eli he alkoivat seurustelemaan lukioaikoina 17-vuotiaina.
- Kulta, mulla on sulle vähän kerrottavaa! Paloma sanoi.
- No senkus sanot rakkaani!
- Mä olen raskaana, tein tänään aamulla raskaustestin ennen muuttoa.
- Oh my good! Ihanaa, oon aina halunnu lapsen!
- Niin mäkin ja me ollaan yritettykkin vuoden ja nyt se onnistui lopulta! Oon niin onnellinen tästä.
- Mä rakastan sua, Paloma Evelyn! Oliver otti Paloman syliin ja tunnusti rakkautensa.
- Höpsö kyllä mä sen tiedän, mut niin mäkin sua!
He olivat onnellisia. Olivat muuttaneet tympeästä hienosto Kaunialasta parempaan Belladonna Poukamaan, jossa heillä oli paljon tilavampi kämppä. Ja kaiken huipuksi Paloma on nyt raskaana.
- Mun täytyis nyt lopettaa tupakointi, meille on sentään lapsi tulossa. Tää on mun viiminen rööki! Oliver jupisi iloisesti itsekseen illalla parvekkeella.
Makuuhuoneessa Paloma meni pitkän ja raskaan päivän päätteeksi aikaisin illalla onnellisesti nukkumaan. Hän suorastaan rakasti tätä makuuhuonetta, sillä oli saanut tehdä siitä juuri omanlaisensa. Paloma, kun piti hempeistä väreistä.
Nyt tai koskaan Oliver oli päättänyt panostaa uraansa, sillä heillä oli oltava varaa elättää tuleva pienokainen. Hän kuntoili yötä myöten, vaikka aamulla aikaisin olisi mentävä töihin. Kaikki nämä onnelliset uudet asiat antoivat hänelle niin paljon puhtia, että hän olisi jaksanut kiertää vaikka koko maapallon juosten.
Aamulla Paloma oli herännyt pahaan oloon ja juossut vessaan oksentamaan.
- Nyt se sitten alkaa kulta, mä oksensin äsken ekan kerran! Paloma totesi Oliverille innoissaan, vaikkei oksentaminen nyt niin kivaa ollutkaan, mutta se oli, että raskaudesta alkoi näkyä ensimmäisiä merkkejä.
- Jep, mä kuulin kun sä puhisit ja ähisit tuolla vessassa. Mä kuntoilin muuten puoleen yöhön asti ja siltikään mua ei väsytä. Kohta pitää lähtee töihin!
Töistä palattuaan Oliver ei ollut enää niin innoissaan uravalinnastaan, sillä työ oli ollut todella raskasta ja palkkakin oli todella kehno. Hän kuitenkin päätti yrittää edetä tällä uralla.
XXXX
Paloman raskaus oli edennyt hyvää vauhtia ja nyt oltiin menty eteenpäin jo 8kk 2vk. Eli ihan pian olisi synnytyksen aika.
- Miten sulla menee töissä nyt kun oot päässy vähän ylemmäs sillä seikkailu uralla? Paloma tiedusteli Oliverilta, sillä hän oli vähän huolissaan rahatilanteesta. Ja vauvakin syntyisi pian, siihen uppoaisi todella paljon rahaa. Lapset tulivat todella kalliiksi nykypäivänä.
- Paljon paremmin nyt. Työ ei oo enää niin puuduttavaa ja hiukan parempi palkkakin, mut teen paljon töitä sen eteen, et pääsisin vielä ylemmäs ja et me saatais enemmän rahaa elämiseen ja vuokran maksuun.
Ja se oli totta, että Oliverilla meni paremmin töissä ja hän teki myös oikeasti paljon töitä yletäkseen uralla. Häntä ei enää katsottu töissä alentavasti ja kaikkia tutkimusvälineitä yms ei enää annettu pelkästään hänen kannettavakseen. Palkkakin oli hiukan parempi, mutta se ei silti riittäisi kaikkien kolmen elättämiseen, mukaan laskien tuleva lapsi.
Paloma oli iltapäivällä hypännyt sängystä ylös vauhdilla, tuntiessaan kamalaa kipua ja supistusta. Vauva oli tulossa ja hänen miehensä oli töissä! Hän ei pystynyt lähtemään yksin enää sairaalaan, vaan oli pakko synnyttää kotona. Onneksi naapurin Milja kuuli Paloman karmaisevan huudon ja riensi apuun äkkiä. Milja kutsui paikalle kätilön ja synnytys onnistui hyvin. Paloma oli todella kiitollinen naapurilleen tästä.
Heti synnytyksen loputtua Oliverille soitettiin töihin ja tämä pääsi lähtemään aikaisemmin kotiin. Vauva oli syntynyt etuajassa.
Parin päivän kuluttua synnytyksestä, kun Paloma oli toipunut, he istuivat pöydässä puhumassa, että mikä vauvan nimeksi tulisi. Vauva oli tyttö.
Paloma ja Oliver olivat halunneet kauniille lapselleen kauniin nimen ja päätyivät Fabienneen. Joten vauvasta tuli siis Fabienne. Paloma oli niin kiintynyt jo heti tähän ihanaan pienokaiseen, joka valloitti monen muunkin sydämmet.
Pikkuinen Fabienne rakasti keittiön tiskialtaassa kylpemistä. Se sai hänet nauramaan ja Palomasta tuli onnellinen nähdessään rakkaan lapsensa iloitsevan.
Ainoa josta Paloma ei tässä asuinpaikassa pitänyt oli naapurin Sirja Valkama. Nainen oli kammottava nirppanokka joka nyrpisteli jopa Fabiennelle. Siitäkös Paloma innostui ja heitti vesilasin Sirjan päälle.
Sirja mielisteli vuokraisäntä Simeonia ja ei yhtään innostunut siitä, kun Simeon ja Paloma tulivat hyvin juttuun keskenään. Simeon oli niin miellyttävä vuokraisäntä, että oli antanut heille hiukan helpostusta vuokranmaksussa ja alentanut heidän vuokraansa. Siitä Evelynit olivat todella kiitollisia, sillä heillä oli nyt aika tiukkaa lapsen vuoksi.
XXXX
Fabiennesta tuli söpö ja touhukas taapero. Hänen lempipuuhaansa oli piirtää ja Paloma oli ostanut hänelle piirrustusalustan ja paperia, sillä joskus tämä pikkutuholainen oli töhrinyt seinätkin taideteoksillaan.
Toinen asia mistä Fabienne tykkäsi, oli se kun Paloma tai Oliver leikki hänen kanssaan karkistusleikkiä. Kurkistusleikki oli hänen lempileikkejään.
Fabiennen huolelliset vanhemmat pitivät myös siitä huolen, että hän oppi kaiken oleellisen, kuten potalla käynnin.
Belladonna Poukamaan satoi ensilumet. Pian koko kaunis kaupunki olisi lumen peitossa. Se oli talvi.
Fabienne oli suloinen, mutta todella temperamenttinen pikkuinen. Hän kiusasi usein vanhempiaan yöllä. Se oli yleensä Paloma, joka nousi yöllä hoitamaan Fabiennea, sillä Oliver joutui menemään aamuisin töihin.
Kaikenlisäksi Fabienne oli myös hyvin kärsimätön. Jos jompikumpi vanhempi ei tullut heti hakemaan häntä syöttötuolista tai kehdosta, he saivat kuulla jäätävät huudot ja kiukuttelut.
XXXX
Fabiennea jännitti, sillä hän alottaisi koulun huomenna. Hän ei meinannut saada unta ja kävi syömässäkin joskus 1-2 aikoihin yöllä.
Oliverille yösyömisestä oli muodostunut tapa. Hän veti milloin mitäkin. Toisinaan sipsiä, joskus kunnon ruokaa yms.
Yöllä myös Paloma oli herännyt ja päättänyt viedä roskat ja hakea postit. Oliver tuli myös ulos katsomaan lumen tuloa. Ja he kaksi suutelivat lumisateessa.
Naapurin Milja, joka oli auttanut Palomaa, kun tämä oli synnyttänyt, oli jo vähän aikaa osoittanut kiinnostusta Oliveriä kohtaan. Aamulla hän taas yritti flirttailla.
Milja tuli myös juttuun Fabiennen kanssa. Fabiennelle oltiinkin kerrottu, kuinka Milja oli pelastava enkeli, kun hän oli syntynyt.
Tämä olisi Fabiennen ensimmäinen koulupäivä. Häntä jännitti, mutta hän oli samalla innoissaan.
Ensimmäisen koulupäivänsä päätteeksi Fabienne toi kaverin koulusta kotiin, jota hän oli puolustanut kiusaajilta. Pojan nimi oli Kerkko ja he tulivat heti hyvin juttuun. Fabiennen äiti sanoi tälle aina, että: "Rohkeus on valttia!" Ja Fabienne halusi olla rohkea ja puolustaa Kerkkoa koulussa.
Kerkosta ja Fabiennesta tulikin parhaimmat ystävät. Kerkko kävi usein Fabiennella ja oli Fabiennekin käynyt pari kertaa Kerkon luona.
Ja kyllä Palomalla ja Oliverillakin oli vielä yhteisiä hetkiä, vaikka molemmat kävivätkin töissä ja oli kiire. Palomakin oli nimittäin hommannut itselleen työpaikan nyt, kun Fabienne oli jo kouluiässä ja pärjäsi yksin kotona.
Välillä Paloma sai kutsun kahville Miljan luokse. Paloma ei ollut vielä puhunut Miljalle mitään tämän lähentelystä miestään kohtaan.
- Huomenta Paloma! Simeon tervehti häntä aamulla, kun hän oli lähdössä töihin.
- Ai joo huomenta!
- Mä oon kuullut ja nähnyt että Milja ois kiinnostunu kovasti Oliverista.
- Tiedän, Oliver on kertonut.
- Ootko sä töihin menossa vai?
- Juu, ikävä kyllä.
Pian kimppakyyti jo saapuikin ja Paloman oli lähdettävä töihin. Hän oikeastaan nautti työelämästä. Olihan hän sentään ollut pelkästään kotiäitinä pari vuotta.
Sisällä rappukäytävässä tapahtui jotain tämmöistä. Mitä ihmettä tämä meinaa? Eihän Oliver voinut pettää Palomaa, hehän olivat aina niin rakastuneita.
Tää ois nyt tältä erää tässä. Huhhuh, mulle oli työlästä kirjottaa tämmönen pätkä, kun toi photobucket on niiiiiiiin jumalattoman hidas! Ei mulla sitten muuta. Toivon, että tykkäsitte tästä alotusosasta! :)
